JUOKSU-UNELMIA ja TAVOITTEITA

 Mielessä jälleen JUOKSU-UNELMIA...

Kuvassa olen loppusuoralla n. 10 v sitten tervamaratonilla ja silloin ajattelin että teen tämän uusiksi.
Kuvan otto hetkellä tunne oli mahtava; minä tein sen pystyin siihen ja jaksoin hyvin!!! Valmistautuminen oli mennyt nappiin ja n. 9kk aiemmin jaksoin juuri ja juuri "juosta" kävelyvauhtia puolituntia ja nyt reilu 5h15min ja maraton läpi. Maratonin uusinta on edelleen yhtenä suurena unelmana elämässäni mutta toeutuuko se on vielä arvoitus????

Ensimmäisen maratonin jälkeen jatkoin juoksua ja tavoitteena oli juosta heti vuoden päästä uudestaan mutta aloin odottamaan tytärtäni. Sen jälkeen meni kolme vuotta, kun aloin olla jälleen maraton juoksukunnossa, loukkasin polveni. Polven kuntoutukseen menikin useampi vuosi ja kun jälleen aloin juoksemaan enemmän niksautin selkäni liukkaalla. Selkäni parannuttua kevät talvella alkoi isovarvas oireilemaan. Tällä hetkellä varvas on lähes kunnossa joten on aika taas miettiä unelmia ja tavoitteita unelmien toteuttamiseksi.

Viime vuosien aikana olen kuitenkin ongelmista huolimatta kävellyt ja välillä vähän juossutkin mutta harjoittelu ei ole ollut tavoitteellista eivätkä säännöllistä. Kipeän varpaan takia olen pitänyt täysin lepoa vain pari viikon pätkää. Nyt kevään ja alkukesän aikana olen kävellyt enimmäkseen poluilla ja metsässä sekä juossut pieniä muutaman minuutin pätkiä varpaan kestäessä.

Nyt heinäkuun alusta olen alkanut miettiä tavoitteitani uusiksi. Ensimmäisenä tavoitteena on testata kestääkö varvas säännöllistä lyhyttä juoksua. Juoksu määrää lisään hitaasti muutamasta minuutista ylöspäin ja viikon juoksukertoja on aluksi 2-3krt. Vaikka tekisi mieli juosta enemmän, yritän pysyä asettamissani rajoissa. Palauttavaa kävelyä voi olla vaikka jokapäivä. Alustava harjoitusohjelma elokuun puoleen  väliin on tekeillä. Laitan sen tänne blogiini erillisenä juttuna ja kirjaan sinne miten se toteutuu.

Mikäli paikat kestää ja pystyn juoksemaan, menen elokuun lopulla ODL:n juoksuklinikalle juoksumattotestiin, jolloin saan tarkat sykerajat harjoittelulleni ja pyydän sieltä myös ohjelman ja seurannan. Ensimmäisen maratonin juoksin aikanaan ODL:n juoksukoulun ohjelmalla ja muutenkin olen perehtynyt juoksuharjoitteluun paljon. Tiedän miten pitäisi harjoitella mutta kun toinen tekee ohjelman ja hänelle pitää palauttaa toteutunut ohjelma, niin harjoittelu tulee paremmin tehtyä. Sama pätee painonpudotuksessa, kun käy seurannassa toisen luona, syntyy paremmin tuloksia kuin itsekseen tehden..

Jos suunnitelmat onnistuvat seuraava tavoite on juosta ennen joulua 10km ja keväällä puolimaraton. En yritä kokonaiselle, vaikka aikanaan ennen maraton harjoittelua juoksukuntoni oli lähes sama tähän aikaa kesästä kuin nyt. Nyt on tullut ikää kymmenen vuotta lisää ja paikat eivät kestä niin hyvin kuin ennen. Paino on tällä hetkellä melkein sama kuin silloinkin. Oman vyönkiristysprojektikin on vielä kesken, joten paino pitäisi syksyllä olla vielä matalampi.

Omat haasteensa harjoitteluun antavat vielä oman Cambridge valmentajan työni, taksin työvuorot ja etenkin yötuurien yhteensovittaminen, sillä väsyneenä ei kannata harjoitella. Maijalle pitää jäädä myös aikaa. Hänen kanssaan voimme käydä yhdessäkin lenkillä minä kävellen tai juosten ja Maija pyöräilen, mutta hän ei halua lähteä tällä hetkellä metsäpoluille, vaan ainoastaan pyörätielle. Itse en mielellään lenkkeile kovalla alustalla, sillä jalat joutuvat kovemmalle rasitukselle varsinkin juostessa.

Unelmoida saa mutta lyhyemmätkin juoksumatkat kelpaavat, jos vain pystyn juoksemaan jälleen. Pienin askelin tässäkin asiassa eteen päin ja voihan se maratonkin vielä onnistua mutta ei vielä vuoden päästä....

BLOGGAAJAN TAUSTAA

Nimeni on Outi Kolehmainen (o.s. Tikkala). Seuraavassa taustaa Kevyemmin eteenpäin blogiini.

                                                             Kuva kesältä 1966... vuoden vanhana.

 Olen lähtöisin pienestä maalaiskylästä Kopsasta Pattijoelta (kuuluu nykyisin Raaheen), jossa asuin lapsuuteni äidin, isän ja vuoden vanhemman siskoni kanssa vanhempieni maa- ja metsätilalla. 

.
4H harrastukseni myötä aloimme siskoni Soilin kanssa viljellä mansikoita (7aaria) jo ala-asteikäisinä. Vanhempani lisäsivät myös marjan viljelyä ja isälläni oli myös mehiläisiä pitkään.
Mansikan viljelyssä tutustuinkin jo nuorena yrittäjyyteen eikä kesätöistä ollut puutetta.

Tärkein liikuntaharrastukseni lapsuudessani oli suunnistus, jonka aloitin toisella luokalla ollessani. Urheiluseurani oli Saloisten Reipas, Suunnistusta harrastin aktiivisesti ja kävin kilpailuissa lähes täysi-ikäiseksi asti, Olin mukana mm. Jukolassa Venlojen viesteissä useita kertoja.

Pohjakoulutukseni on peruskoulu, jonka jälkeen menin metsäkouluun yleisjaksolle 1980 luvun alkupuolella. Toiveenani oli päästä opiskelemaan metsäinsinööriksi, mutta minun "opiskelulahjani" eivät riittäneet metsäopistoon pääsyyn. Kesällä olin harjoittelemassa Raahen metsänhoito yhdistyksellä, jolloin mm. istutin metsää ja olin risusavotassa.

Metsäkoulun jälkeen parantelin peruskoulun todistusta Kalajoen Kristillisessä kansanopistossa ja mietin uusiksi mikä minusta tulee isoksi. Seuraava etappi olikin sitten Lybeckerin käsi- ja taideoppilaitos ja ompelulinja 2v. Opintojen jälkeen olikin alanvaihto edessä allergian takia. Ompelu onkin ollut tärkeä harrastus sen jälkeen. Nykyvuosina ompeleminen on jäänyt muiden kiireiden takia vähemmälle. Toivon että saan siirrettyä niitä oppeja tulevaisuudessa tytölleni.

                              Lybeckerillä valmistamani kansallispuku 4H- tapahtumassa.


Lybeckerin jälkeen jo täysi-ikäisenä siirryinkin puutarhapuolelle. Taustalla oli nuoruuteni mansikkaviljelmäni ja kiinnostus luontoa kohtaan. Puutarha urani aloitin Kempeleen puutarhaoppilaitoksessa yleisjaksolla. Ensimmäinen harjoittelupaikkani oli Puutarhantutkimuslaitoksella Piikkiössä.

Harjoittelun jälkeen siirryin Lepaan puutarhaopistoon kolmeksi vuodeksi viljely- ja markkinointilinjalle, mistä valmistuin viljely- ja markkinointi hortonomiksi.  Väliharjoittelut tein Tampereella puutarhakaupan puolella.

Ensimmäinen oikea työpaikkani oli Oulun maaseutukeskuksessa vihannes- ja marjanviljely neuvonnassa v.1990. Maaseutukeskuksen aikana asustelin ensin vuoden Oulussa ja toisen vuoden Ruukissa.

Parin maaseutukeskusvuoden jälkeen v.1992 löysin itseni Kempeleen puutarhaoppilaitokselta opetuspuolelta ja opetusaineita olivat mm. vihannes ja marjanviljely, kasvutekijät, kasvinsuojelu jne. Työn ohessa luin kasvatustieteitä ja suoritin ammatillisen opettajakoulutuksessa.

 

Minähän se siinä yhtä kauniina kuin aina!!!

Opettajan työn ohessa täydensin hortonomin tutkinnon AMK hortonomiksi ja opiskelin myös ammatilliseksi erityisopettajaksi.

Harrastuksiani opettaja aikoinani ja sen jälkeen ovat ovat olleet  mm. miilunpoltto, ompelu, laihdutus, ja loppuvuosina liikunta sekä taksilla ajelu.

Isäni perehtyi grillihiilien tekoon miilua polttamalla. Innostuin isäni jälkeen polttamaan myös muutaman hiilimiilun tuttavamme kanssa (1994-1996).

Taksinkuljettaja kurssille lähtö oli aluksi vitsi, mutta löysin itseni taksin ratista juhannuksena 1995.
Aluksi ajelin taksia lähinnä viikonloppuisin ja loma-aikoina vahtelevasti. Taksista löysin mieheni Pentin ja 1997 menimme naimisiin. Rakensimme talon Kopsaan kotiseudulleni melko pian naimisiin menomme jälkeen. Tyttäreni syntymän jälkeen v.2008 jäin pois opettajan työstä ja samoihin aikoihin taksilupa siirtyi miehelleni ja aloimme ajaa taksia vuorotellen. Aloitettuani Cambridge valmentajana taksi on jäänyt jälleen harrastukseksi.

Melkein koko aikuisikäni olen ollut ylipainoinen ja olen ollut pariin otteeseen lähes 30 kg painavampi. Olinkin aikuisiällä pitkään sohvaperuna ja vuosina 2004-2005 sairastuin ja silloin päätin että pudotan painoni ja alan liikkumaan enemmän. Aloin ensin keväällä kävelemään painon pudotessa ja pikkuhilja opettelin juoksemaan. Elokuussa kun menin ODL:n juoksukouluun jaksoin juuri ja juuri "juosta" (kävelyvauhtia) puolituntia. Talven harjoittelin 3-4 kertaa viikossa säännöllisesti ja keväällä juoksin elämäni ensimmäisen maratonin.

Kuvassa maalisuoralla ja maaliin tulon jälkeen omin jaloin eteenpäin...ja illalla viihteelle..

Tavoitteenani oli juosta seuraavana vuonna toinen maratoni, mutta aloin odottamaan tytärtäni Maijaa. Jälleen oli pudotettavaa painoa reilusti ja kunto nollassa.

Uusi maraton projekti oli loppusuoralla kun  polvestani repesi rusto taksissa ja maraton jäi juoksematta. Kun jälleen juoksu oli mahdollista niksahti liukkaalla selkä ja nyt (2016) jälleen alan olla juoksukunnossa, mutta pitkän kävelyjakson jälkeen menee aikaa päästä taas kuntoon. Ikäkin on otettava jo huomioon sillä 50-kymppinen ei ole enään nuori. Haaveena on edelleen juosta maratoni, mutta vuosien kuluessa on oppinut ettei kaikki haaveet toteudu ja tavoite on päästä kuitenkin puolimaraton kuntoon.

Urani Cambridge valmentajana alkoi valmistuttuani Cambridge Ohjelman valmentajaksi helmikuussa 2014. Olin edellisenä syksynä pudottanut ylipainostani viimeiset 12 kg Cambridge Ohjelmalla. Aiemmin olin pudottanut kaikilla mahdollisilla tavoilla mutta paino oli aina tullut takaisin. Nyt olen Taso-ohjelman avulla pitänyt painoni muutaman kilon heitolla, mutta kymmeniä kiloja ei ole enään tullut takaisin.

Pidän monipuolisesta Cambridge Valmentajan työstäni, siksi olenkin jatkanut opiskelujani Cambridge Ohjelman puitteissa. Tavoitteenani on tehdä työtäni  mahdollisimman hyvin ja täysipainoisesti kehittymällä valmentajana. 2015 valmistuin Cambridge Personal Traineriksi. Tästä koulutuksesta on hyötyä neuvoessani laihduttavia asiakkaitani liikunnan puolella. Lisäksi halusin oppia enemmän liikunnasta ja ihmisen mm. lihasten toiminnasta sekä oppia ymmärtämään miten pystyn itse jälleen liikkumaan oikein ja ehkä juoksemaan maratoninkin vielä uusiksi.
Personal Trainerina ohjaan asiakkaitani luomuliikunnan pariin.

Keväällä 2016 valmistuin Cambridge ravintovalmentajaksi. Koulutuksen myötä pystyn ohjaamaan Cambridge Ohjelman asiakkaitani paremmin Cambridge taso-ohjelmalla ja opettamaan heitä syömään terveellistä sekä monipuolista ravintoa suomalaisten ravitsemusuositusten mukaan.

Tässäpä oli "vähän" taustaa tähän blogiin. Metsässä liikkuminen ja luomuliikunta ovat lähtöisin jo lapsuudesta sekä marjanviljely ja puutarhaopettajan taustasta johtuen kasvikset ja niiden käyttö ovat itselle myös luontaisia kirjoitus- ja kuva-aiheita.

Nämä blogin tekstit eivät ehkä sovi "pilkun viilaajille". Nuorena inhosin aina kirjoittamista, enkä voinut mennä lukioon, koska olisi pitänyt kirjoittaa aineita. Kirjoitustyylini on vaihtelevaa, eikä ne pilkutkaan ei aina ole oikeassa paikassa, mutta uskon että monipuolista sisältöä tulee löytymään tulevien vuosien kuluessa. Tässä blogissa on sitten haastetta myös itselle.

Toivon teille Kevyemmin eteenpäin blogin lukijoille antoisia lukuhetkiä!!